fbpx

Olemme kaikki varmasti havainneet omassa elämässämme, miten mielemme ja kehomme pelaavat yhteen. Kuinka jokin mielenkiintoinen tehtävä saa meidät jaksamaan sen parissa työskentelyä, sivuuttaen mahdolliset väsyn ja nälänkin tuntemukset. Tai kuinka jokin uusi jännittävä asia saa vatsanpohjassamme tuntumaan niitä kuuluisia perhosia. Tai miten menetykset elämässämme saavat meidän eleemme ja ajatuksemme hidastumaan, kuin joku olisi painanut hidastusnappia kaukosäätimestä. Nämä ihmisen fyysisten ja psyykkisten tekijöiden yhteydet, sekä se miten näihin yhteyksiin voidaan vaikuttaa hyvinvoinnin kohentamiseksi, ovat aina kiinnostaneet minua ja onnekseni olen saanut nyt tähän liittyen viime aikoina pohtia, mitä psyykkinen valmennus minulle tarkoittaa. Psykologin koulutukseni kautta hahmotan sitä monien eri teorioiden ja tutkimustiedon valossa. liittyen mm. oppimiseen, muistin toimintaan, hermoston säätelyjärjestelmään, kehityspsykologiaan ja tunteiden säätelyyn. Mutta jo ennen opintojani entisenä urheilijana minulle kertyi kokemusta monenlaisista tilanteista, joissa olen intuitiivisesti hyödyntänyt jo psyykkisen valmennuksen keinoja ilman minkäänlaista teoreettista tietoa soveltamieni menetelmien taustalla.

Aloinkin miettiä ensimmäistä kertaa, kun olen saavuttanut jonkin merkittävän tavoitteen psyykkisen valmennuksen kautta. Tämä tapahtui ollessani noin 6 -vuotias. Opettelin ajamaan pyörällä ja jostain syystä se osoittautui minulle hieman haastavaksi. Olin ehkä kärsimätön, enkä olisi jaksanut harjoitella tarpeeksi. Motivaatio oppia pyöräilemään oli kuitenkin kova, sillä muut ystäväni tämän taidon jo osasivat ja halusin pysyä ystävieni mukana. Niinpä minulla oli selkeä tavoite mielessäni: oppia ajamaan. Sitten eräänä yönä näin unta, että ajoin sujuvasti ilman kenenkään apua. Seuraavana päivänä totesin äidilleni, että lähden pyöräilemään. Äitini totesi kannustavasti, mutta hieman huolissaan, että voit toki mennä harjoittelemaan, mutta pyydä siskosi avuksesi. Totesin topakasti, että en tarvitse enää apua, sillä minä osaan. Ja vaikka muut eivät sitä vielä uskoneet, niin tiesin sataprosenttisen varmasti, että tällä kertaa kun istun pyörän selkään, ei minulla ole mitään vaikeuksia pysyä pystyssä. Olin varma, sillä olinhan jo tehnyt sen ennenkin. Minulla oli siis suoritukseen tarvittavaa itseluottamusta. Vaikka kyseessä ei ollut kotitielläni tehty suoritus, jonka muut olisivat voineet todentaa, olin tehnyt sen mielessäni ja suoritukseen vaadittavat taidot olivat tallentuneet proseduraaliseen muistiini, joka vastaa fyysisten ja motoristen suoritusten tallentamisesta. Kehoni ja mieleni olivat luoneet yhdessä tarvittavat hermoverkot, jotka mahdollistivat tuon suorituksen. Ja kun lähdin liikkeelle, kaikki sujui juuri niinkuin olin kuvitellut. En ymmärtänyt sitä silloin, mutta olin sinä yönä tehnyt ensimmäisen mielikuvaharjoitukseni. Myöhemmin hyödynsin unen aikaista harjoittelua monesti pesäpallourani aikana peleihin valmistautumisessa ja vielä tänäkin päivänä mielikuvaharjoittelu on kiinteä osa tapaani valmistautua erilaisiin suorituksiin.

Psyykkisessä valmennuksessa ei siis ole kyse vain ulkopuolisten ammattilaisten tarjoilemista tietyistä menetelmistä, eikä se suinkaan ole vain mentaalista harjoittelua suorituksen parantamiseksi. Uskon, että me kaikki hyödynnämme tietyllä tavalla psyykkistä valmennusta oman toimintamme sekä läheistemme toiminnan ohjaamiseen, tai ainakin meillä kaikilla on kyky tähän. Ammattilaisten hyödyntäminen voi auttaa kuitenkin saamaan nämä taitomme paremmin käyttöön. Kuten pyöräilemään oppimisessani, psyykkisessä valmennuksessa on monia osatekijöitä, joihin voimme kohdistaa huomiomme. Näitä ovat mm. tavoitteenasettelu, motivaatio, itseluottamus, keskittymiskyky, rentoutuminen ja kyky säädellä omaa vireystilaa. Keinoja vaikuttaa näihin seikkoihin on lukemattomia. Oma näkemykseni onkin, että psyykkinen valmennus on parhaimmillaan sitä, että se auttaa yksilöä tai joukkuetta löytämään omia vahvuuksiaan ja itselleen parhaat keinot saada potentaalinsa maksimaalisella tavalla käyttöönsä. Psyykkisen valmennuksen avulla saavutetut hyödyt eivät myöskään rajoitu koskemaan vain urheilua tai muuta yksittäistä elämän osa-aluetta, vaan valmennuksen avulla rakennetut kyvyt heijastuvat koko elämään.

Ennen psykologin uraani työskentelin ekonomina ulkoisen laskentatoimen parissa tilintarkastajana. Tietyllä tavalla olen sisimmältäni vieläkin tällainen tarkastaja, joka silloin tutki kirjausketjuja: miten yksittäinen lasku siirtyy ostoreskontraan, kirjanpitoon ja lopulta luvuiksi tilinpäätökseen, josta voidaan ulkopuolisenkin toimesta tehdä päätelmiä yrityksen onnistumisesta. Nyt psykologina tarkkailun kohteenani on kuitenkin lukujen sijasta ihmisen toiminta: miten tunteemme, muistomme, minäkuvamme jne vaikuttavat havaintoihimme ja tulkintoihimme ympäristöstä, ja kuinka nämä edelleen muokkaavat tunteita, muistoja ja kokemusta itsestämme ja siirtyvät käyttäytymiseemme, jonka pohjalta voimme ulkopuolisenkin silmin tarkastella menestystämme jossakin asiassa. Ihminen ei kuitenkaan ole kone, jonka prosessit voidaan täydellisesti analysoida ja purkaa osiksi. Näiden yksilöllisten yhteyksien, ”kirjausketjujen”, tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen on kuitenkin tärkeää pyrkiessämme kohti parasta mahdollista tulosta. Jokainen meistä on monimutkainen kokonaisuus, jossa mieltä ja kehoa ei voida irrottaa toisistaan. Ne sijoittuvat aina samalle pelikentälle, joskus asettuen vastakkaisille puolille ja joskus pelaten saumattomasti yhteen yksilön päämäärien saavuttamiseksi. Jälkimmäinen on luonnollisesti tavoitetila, johon me kaikki elämässämme pyrimme; ja tässä psyykkinen valmennus astuu mukaan kuvioihin tulevaisuuden menestyjien luomisessa.

Minna Alestalo
psykologi (PsM)
ekonomi (KTM)